Moikkista! Osa tuli aikas nopeesti. (: Koska mulla on intoa pelaamiseen. Lukuiloa!
Hailey heräsi taas nälkään. Hän heräsi noin kello neljä.
Et kai syö sormeasi?!!
Oli pakko ottaa kuva, Haileylla on niin ihana ilme ♥
Yhdentoista maissa kirjastoon alkoi tulla väkeä.
Hän kuitenkin meni melko pian keskuspuistoon.
Hän tutki silmä tarkkana kaikkia miehiä.
Bingo!
Hailey meni juttelemaan tälle miehelle.
He juttelivat. Sitten Hailey päätti kysyä tämän parisuhdeasioista. Valitettavasti hän oli varattu.
Hailey päätti ottaa epävirallisen virkavapaan muutamaksi päiväksi, jotta voisi keskittyä paremmin miesjahtiin.
Ja seuraavana aamuna, erittäin varhain, hän meni puistoon. Siihen aikaan ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon porukkaa.
Onhan hän ihan mukavan näköinen, mutta kiitos ei.
Hailey meni syömään. Hän ajatteli, että vielä tänä päivänä, tai huomenna hän löytää ihanan miehen. Se sai hänen suunsa hymyyn.
Hän päätti mennä kalastamaan, jotta saisi vähän rahaa.
Hihhii :D
Hailey päätti mennä kirjastoon.
Mutta ainoa mies, joka siellä oli, oli tämä.
Haileystä tuli jo aika epätoivoinen. Hän meni kaupan pihalle siinä toivossa, että näkisi jonkun miehen.
Ja sitten se tapahtui. Haileyn unelmamies seisoi siinä, kahden metrin päässä hänestä!
Wow, wow!
Hän päätti kutsua miehen sinne.
He juttelivat kaikista maan asioista. Säästä, lempiväreistä, perheestä...
Hailey päätti kysäistä tämän suhdeasioista. Mies, joka oli esitellyt itsensä Anttoniksi, oli sinkku!
Hetken kuluttua Hailey tajusi, että hän oli hieman rakastunut Anttoniin.
He flirttailivat.
- Pitää varmistaa, ettei sydän lennä irti rinnasta, kun se tykyttää niin kovaa.
Hailey antoi hänelle jopa kukkia.
Hailey oli onnellinen, heidän suhteestaan voisi tullakin jotain.
He jäivät juttelemaan vielä hetkeksi, ja sitten Hailey hyvästeli hymysuin Anttonin.
Kun hän kotona teki ruokaa, hän oli hyvin iloinen. Hän ei jäisikään vanhaksipiiaksi. Antton oli lempeä, ystävällinen... Kaikkea hyvää. Kaikkea hyvää, mitä voi ollakaan koko maapallolla.
Hän ei mitenkään voinut olla ajattelematta Anttonia. Aina ajatellessaan Anttonia hän hymyili.
Hän meni onnellisena nukkumaan, nähden unta hänestä, Anttonista ja isosta lapsikatraasta.
Aamulla herätessään hän jäi vielä hetkeksi makaamaan sängylle.
Hän soitti Anttonille.
- Anttoni Ketola.
- Hei Anttoni... Hailey tässä, tavattiin eilen, muistatko?
- Muistan toki. Oliko sulla jotain asiaa?
- Oli mulla... Voisitko tulla tänään minun luokseni?
- Joo, tulen pian.
Hailey toivotti Anttonin lämpimästi tervetulleeksi.
- Mun täytyy pitää rinnasta kiinni ettet sä varasta mun sydäntä. Jaa mutta, sä ootki vienyt sen jo...
He juttelivat, juttelivat ja juttelivat. Lopulta Hailey uskalsi tunnustaa tunteensa Anttonia kohtaan.
Hailey sai onneksensa tunteillensa vastakaikua, ja päättikin tämän yllätykseksi muiskauttaa oikein mojovan suukon tälle.
- Olen niin onnellinen!
- Niin minäkin.
Flirttejä jatkui pitkin iltaa.
Lopulta Hailey kysyi hieman ujostellen:
- Tuota.. Nyt kun me ollaan tapailtu usein ja juteltu ja tälleen, niin ajattelin, että ruvettaisko seukkaan?
- Tietty!
- Kiitos.
- Mulla on sulle... Pieni... Lahja...
Ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, mitä kuvien oton jälkeen tapahtui.
- Katso. Kaksi sormea. Odota hetki.
- Olet niin ihana mies. Rakastuin sinuun heti ensisilmäyksellä enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman sinua. Tuletko miehekseni?
- Oi kyllä, kyllä, kyllä tulen!!! Olen odottanut tuota kysymystä niiiiin kauan!!
- Ihana!!! Kuinka sulla oli varaa tälläseen?!!!
- Kiitos, rakas.
Ja sitten vietettiin pienet häät. Yksityiset pienet häät.
- Rakastan sinua.
Anttonista kuoriutui superhypermegakomea muodonmuutoksen jälkeen!
Varoja meni paljon, mutta he saivat kuin saivatkin tälläisen kämpän rakennettua. Kunhan tulisi lisää rahaa, taloa sisustettaisiin ja laajennettaisiin.
Anttoni rupesi heti ensitöikseen etsimään työtä. Sellainen löytyikin, politiikkauralta.
Rahaa saatiin lisää, ja tässä tulos.
Hailey huomasi kärsivänsä pahoinvoinnista. Hänen mahaansa kiersi, ja oksetti miltei koko ajan. Hän päätti ilmoittaa töihin olevansa sairas eikä voisi pariin päivään tulla töihin.
Pahoinvointi ei kuitenkaan vienyt kaikkea aikaa. Heillä oli aikaa toisillensa vaikka millä mitalla.
He suukottelivat, kutittelivat ja tekivät kaikkea hauskaa (Köh köh :D) yhdessä.
Pahoinvointi vaan jatkui ja jatkui.
Rahaa saatiin taas, joten päätettiin hankkia taloon ikkunat.
- Olet niin ihana. Rakastan sua. Onneks mä näin sut siellä pihalla sillon. Muuten olisin varmaan vieläkin tuolla kaupungilla jahtaamassa miehiä.
Hailey nousi varpailleen ja suuteli Anttonia kaulaan.
Haileyn arki oli tälläistä: Syö, nuku, lue, oksenna.
Eräänä päivänä, samanlaisena kuin muutkin, Anttoni soitti salaperäisen puhelun.
- Hei. Hyvä että vastasit. Tule heti tänne. Minulla on asiaa.
Ja samalla hetkellä, tai myöhemmin, Hailey sai tietää odottavansa vauvaa.
Ja vauvan isän on saatava tietää raskaudesta, joten ensimmäisenä Hailey kertoi asiasta hänelle. Sitten hän soitti vanhemmillensa Twinbrookiin ja kertoi iloisen uutisen heille.
- Hyvä että tulit. Minulla on sinulle tärkeää asiaa.
- Minä olen.. pettänyt sinua...
- Pettänyt? PETTÄNYT??? KUINKA KEHTAAT?!
- Me ei voida jatkaa näin! Mulla on tuolla vaimo, ja meille tulee ihan pian lapsi! Että meidän on erottava! Nyt Anttoni on maineeltaan pettäjä :(
Ikkunasta näkyi, kun Anttoni ja Hailey lepertelivät toisilleen.
- Minä vielä kostan tämän, senkin pettäjä... saatpa nähdä.
- Minä en koskaan... koskaan pettäisi sinua.
- No hyvä.
- Anttoni, minä menen nukkumaan. Tule sinäkin pian.
- Joo... tulen pian perässä.
Ennen sitä Anttoni kuitenkin meni kylpyhuoneeseen.
- En koskaan, Anttoni sanoi peilikuvalleen, koskaan enää petä ketään.
Sitten hän meni nukkumaan ja käpertyi Haileyn viereen.
Kiitos kun luit tämän osan! Seuraava osa tulee muutaman päivän sisällä, viimeistään ensi viikolla. Kommentteja olisi mukava saada (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti